Ystävät kalliit, melkein kaksi kuukautta on hujahtanut viimeisestä kirjoituksesta tänne. Aikaan on sisältynyt joulumatka Suomeen ja Vietnamin matka täältä Suzhousta käsin. Olen odotellut tämän blogikirjoitusvälineen korjautumista muutosten jälkeen niin, että olisin voinut liittää mukaan yhden kuvan. Edelleenkään se ei onnistu.

Olisin laittanut kuvan valkoisista ruusuista, tummanvioletteista eustomista, punertavista vahakukista, limevärisistä oksaneilikoista ja vihreistä kootusta kukkalaitteesta, joka muistuttaa menneen vuodenvaihteen ainutkertaisesta tapahtumasta. Siihen liittyvät sanat vanhan koululaulukirjan laulusta, jonka M luki KYSin keuhkotautien osaston eristyshuoneessa 11.1.13 perjantaina illalla n. klo 20.30:

"Nyt uinuu kukka, alkaa jo lämmin suviyö,

soi laulu satakielen, ja tauonnut on työ.

Ja kastehelmin kiiltää nyt heinäin helpehet,

ruiskukkain sini loistaa ja välkkyy tähtöset.

Nyt lehtokoivun kuiske mua kutsuu nukkumaan,

yön hämärä jo verhoo nyt niityt, polut, haan.

Nyt uinuu kukka, alkaa jo lämmin suviyö,

soi laulu satakielen, ja tauonnut on työ." R. Kamsen; suom. Aukusti Simojoki

Äiti olisi täyttänyt tänä keväänä 92 vuotta.

Palaan pian!