Kielletty kaupunki otti meidät aamulla vastaan harmaahkona, tuulisena ja viileänä. Tiananmenin eli Taivaallisen rauhan aukio on Kielletyn kaupungin eteläpuolella. Aukiolla on Maon mausoleumi ja kai aukioon lasketaan ympäristön muutakin avaraa tilaa, jolla on joitakin rakennuksia ja ainakin yksi monumentti.
Tässä vaelletaan aukiolla kohti Kiellettyä kaupunkia.
Aukion laidalla olevassa hallintorakennuksessa oli juuri alkanut Kiinan kommunistisen puolueen kokous. Varmaan senkin takia paikalla seisoskeli ojennuksessa virkavallan edustajia. Toisaalta Tianenmenin aukio taitaa olla lähihistoriansakin takia erityisesti virkavallan huomion kohteena.
Tämä valtaisa talo, jonka katolla liehuivat Kiinan liput, oli puoluekokouksen pitopaikka, Kansojen halli.
Siellähän se setä-Mao odotteli aukion pohjoislaidalla. Maon kuva on Kielletyn kaupungin pääportin yläpuolella. Siitä alkaa 1400-luvun alussa rakennettu alue, jolle ei rahvas päässyt ollenkaan keisaridynastioiden aikaan. Alueella on 800 rakennusta ja niissä 9 999 huonetta. Ihan kaikissa ei käyty!!! Matkaa eteläportilta pohjoisportille on 960 m ja leveyttä toisessa suunnassa 750 m.
Opas kertoi, että kun keisarinna saapui ensimmäisen kerran palatsin alueelle, hän sai kulkea pääportista, joka muuten oli varattu vain muutamien käyttöön. Alemmat virkamiehet yms. saivat kulkea sivuporteista. Keisarinna kulki portista sisään kerran eikä tullut enää ulos. Viimeinen keisari asusti Kielletyssä kaupungissa 1910-luvulle asti. Hänestä on tehty elokuva "Viimeinen keisari", joka on osittain filmattu Kielletyssä kaupungissa. Mies kuoli puutarhurina 1960-luvulla.
On sanottu, että Kiellettyä kaupunkia oli rakentamassa miljoona työläistä mukaan lukien 100 000 käsityöläistä. Rakennukset on koristeltu sekä maalauksin että puu- ja kivikoristein. Tottahan niitä oli korjailtu aikojen saatossa ja ehkä Pekingin olympialaisia varten viimeksi. Tuolloin kaupunki valmistautui monella tavalla vieraita varten. Kuulema mm. taksikuskit opetettiin puhumaan englantia.
Koukkumaisilla kattoräystäillä on Kiinassa monissa paikoissa näkyvissä pieniä hahmoja. Kielletyssä kaupungissa hahmoja oli paljon ja varmasti enemmän kuin missään kaupungin ulkopuolella, sillä lukumäärästä voi päätellä talon asukkaan aseman yhteiskunnassa.
Pohjoisportilta näkyy keisarin alueisiin ennen muinoin edelleen kuulunut puutarha, joka oli mäellä ja niin laaja, ettei meillä ollut enää aikaa kavuta sinne. Matka jatkui Hutongeille.
Matkan päässä Kielletystä kaupungista opas neuvotteli riksakuskien kanssa ennenkuin ahtauduttiin aina kaksi kuhunkin koppiin ja lähdettiin kapeille kaduille.
Jounen vuosikymmen sitten hutongit olivat häviämässä kokonaan. Pekingin keskustaan rakennettiin uusia rakennuksia ja hutongit hävitettiin maan tasalle. Kuitenkin lopulta ennen täystuhoa ymmärrettiin hutongeissa olevan osa Pekingin historiaa ja niitä säästettiin.
Nykyisin hutongit ovat valtiovallan suojeluksessa. Niillä oleviin asumuksiin on valtion avustuksella saatu mukavuuksia mm. sähköt. Nuoriso ei kuitenkaan halua majailla pienissä ja vaatimattomissa asunnoissa. He muuttavat kerrostaloihin, mikä tuntuu heille olevan askel edistykseen.
Kotien sisäänkäynnistä saattaa lukea, minkälaista joukkoa asunnossa elelee. Mitä hienommin ja värikkäämmin koristeltu pääovi sen varakkaampi perhe sisällä majailee. Samaa asiaa ilmentää paksujen "tappien" lukumäärä oven päällä. Tässä asunnossa on rahaväkeä, kun noita sinisiä tappeja on peräti neljä.
Entisiin aikoihin ei neljätappisen perheen vesalla ollut mitään mahdollisuuksia solmia suhteita esim. kaksitappisen perheen jälkeläiseen. Järjestys se olla piti!
Hutongeillä ei näy paljon paljasta maata. Perhekunnat elelivät - joku harva perhekunta vieläkin - pihan ympäröivissä taloissa monta sukupolvea yhdessä. Varmaan silloin joku maatilkkukin löytyi pihan nurkasta. Jotain suuhun pantavaa kasvatetaan maanpuutteen lisäksi katoilla. Olimme Pekingissä niin aikaisin keväällä, ettei kattokasvustosta saanut selvää mitä se oli.
Vierailimme lounaan merkeissä hutongeilla asuvassa perheessä. Isäntä ja emäntä laittoivat ruokaa omassa keittiössään ja tarjoilivat juuri tehdyn kiinalaisen ruoan meille kodissaan.
Kiinassa oloaikanani on selvinnyt, mikä on yksi kiinalaisen ruoan herkullisuuden salaisuuksista. Kiinalainen ruoka ei parane seisottamisesta eikä ollenkaan pidä uudelleen kuumentamisesta. Senpä takia joku ryhmämme amerikkalaisista oli sitä mieltä, että matkan parhaan aterian saimme tuossa kodissa. Jälkeen jäi esim. Pekingin ankka, jota söimme kuuluisassa ankkaravintolassa.
Kanat pikku nurkkauksessa olivat hellyttäviä.
Hutongeilla oli turisteja vastaanottamassa myös kellojen myyjä. Rolexin olisi saanut 20 RMB:llä eli 2,4 eurolla. Kas, kun kukaan ei ostanut. Sensijaan yksi ryhmäläsistämme erehtyi sanomaan myyjälle, kuinka paljon hän maksaisi kellosta. Sen jälkeen hän olikin myyjästä pääsemättömissä. Nimittäin jos sanot myyjälle ääneen, mitä voisit maksaa kellosta, ja myyjä hyväksyy tarjouksen, se on sama kuin että ilmoitat todella ostavasi kellon. Siinäpähän "ostaja" yritti piilotella hutongien mutkissa myyjän jahdatessa häntä.
Hutongien nurkilla ajeltiin edelleen.
Riksoja on Kiinassa joka puolella kaupunkialueilla ja erityisesti vanhoilla, autoilla hankalasti liikuttavilla seuduilla. Riksamatka ei maksa paljon, mutta hinnasta on hyvä neuvotella etukäteen. Riksayrittäjät kuuluvat näköjään usein johonkin organisaatioon, jonka tunnukset näkyvät riksoissa. Sillä varmaan pyritään karsimaan hämäräharrastajia pykälien mukaan toimivien joukosta.
Kun on riksoja, joita ajetaan polkupyörävetoisesti, niin pitää olla tietenkin myös polkupyöräkorjaamoita, kts. alla. Ne riksat, joita lapsena näimme kuvissa tai vanhaa Kiinaa esittelevissä filmeissä, ovat mennyttä aikaa. Jos oli silloin pitkälettisellä kiinalaisella kiskomista taakassaan, niin ei tuo näyttänyt helpolta polkupyörälläkään, kun pari paksua länsimaalaista istahti kärryyn.
Tuossa korjattiin polkupyöriä. Muitakin käsityöverstaita näkyy Kiinassa kadulla. Suutarit ja vaatteiden korjaajat voivat levittää työpisteensä kadulle tai johonkin nurkkaukseen. Veitsien ja saksien terottaja saattaa ajella hitaasti polkupyörällä pitkin asuntoaluetta, huudella ja soittaa kelloa, jotta asiakkaat havahtuisivat.
Tekemisen hyvään laatuun ei tarvita hienoja puitteita. Kiinassa kauan asunut kertoi vaatteiden katukorjaajien työn olevan niin hyvää, ettei paikkausta tms. huomaa ollenkaan. Mene ja tiedä. En ole kokeillut.
Hutongeilla kävimme vielä pihapiirissä, jonka yhdessä talossa talon isäntä myi tekemiään paperileikkaus- ja muita töitään.
Kiinalaista posliinia:
Kiinan englanninkielinen nimi on China. Itse asiassa sana merkitsee posliinia. Kun englanninkieliset ulkolaiset tulivat Kiinaan, he törmäsivät hienoon posliiniin, englanniksi china. Sitä nimeä, China, he alkoivat käyttää koko Kiinasta. Kiinalaiset itse naureskelevat tälle china-nimitykselle. Kiinaksi Kiina on Zhong guo ja posliini ci tai posliiniesine ciqi. Naureskellen kiinalaiset kutsuvat itseään posliinin lapsiksi ciqi de heizi.