Muutaman viikon päästä oleskeluni Kiinassa päättyy.  Pikku hiljaa olen mietiskellyt, mitä jään kaipaamaan, mitä otan mukaan, mitä voin ottaa mukaan. Kiinassa on paljon kaunista. Tänään sattuu jopa ilman laatu olemaan "kaunis" sillä ensimmäistä kertaa kuluvan kevään aikana, jona  laatuindeksiä on ylipäätään julkisesti ilmoitettu, laatuindeksi on Suomessakin hyvälle ilmanlaadulle asetetuissa lukemissa.

Kiinan kauneus on monenlaista, pysyvää ja häviävää. Tässä esimerkkejä molemmista.

Pitkään jatkuneen kylmän kauden jälkeen koristepuut alkoivat kukkia. Ensimmäisten joukossa oli paljaisiin varsiin ja oksiin kukkinut puumainen pensas kotitalomme pihassa. Sieltä ovat tässä useimmat kuvat.

 

 

Vähitellen ilmestyivät pienet vaalenvihreät lehdet pensaaseen.

 

 

Kiinan vanhemmissa rakennuksissa huomaa usein koristeita. Ne saattavat olla puuta tai kiveä. Kiinalaisia kivenhakkaajia ollut Suomessakin töissä ja puun kaiverrustaidon harjoittajia näkyy joskus istuskelemassa puistojen penkeillä työhönsä keskittyneenä. Rakennuksissa voivat taidokkaat koristeet olla jossain varjossa, sivussa silmiltä. On vain haluttu tehdä tasapainoinen, kaunis kokonaisuus niinkuin olisi toissijaista, näkeekö tuloksen kukaan vai ei.

Kaiverrukset, silkkikirjonta ja varmaan muutkin käsityön muodot vaativat oikein mahdottoman pitkää pinnaa. Tekemisessä täytyy olla jokin juonne tai piirre, mikä on yhtä tärkeää kuin tuloksen saaminen, valmiiksi tekeminen.

Alla olevan kuvan nappasin ihan tavalliselta pikku kanavan yli menevältä kävelysillalta. Jos oikein tunnistin, siltakaide oli marmoria.

 

 

Ensimmäistä kertaa näin magnolioita Princetonissa L:n ja M:n luona vieraillessamme. Yhtä ihania olivat Kiinan maisemissa.

 

 

 

 

Pihallamme hyörii joka päivä ryhmä ikääntyneitä kiinalaisia, jotka sukivat puutarhaa. Yksi puulaji kukki pienin valkoisin kukin. Kun sen kukat lakastuivat, tädit putsasivat useina päivinä puiden alla olevia laattoja. Luudat on tehty bambun lehvistä. Lehvät on jätetty pitkiksi ja lehvänipun leveys voi olla 70-90 cm. Luutaa laahataan maassa. Suomen katuharjoilla mummelit menettäisivät varmaan hermonsa tai sitten eivät, kun ovat kiinalaisia.

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Pensaiden ja puiden kirjo on Kiinassa huikea. Kevään tullessa sade huuhtoi niiden värejä kirkkaammaksi, mutta myös uusi kasvu väritti maisemaa hienosti.

 

 

 

 

( Taas tuolla ulkona joku ammuskelee ilotulitteita. Niitä ei tunnu olevan vain muutama, vaan pauke on jatkunut jo muutaman minuutin. Kun otetaan huomioon, että on keskipäivä eivätkä värit näy taivaalla ollenkaan, täytyy olla kyse vain yhdestä asiasta: Pahat henget häädetään kovalla metelillä hiiteen, missä se nyt sitten onkin se hiisi....)

Siis, mielenkiintoinen on puu, jossa samanaikaisesti kasvaa keväällä uusia lehtiä ja toisaalta osa lehdistä ruskettuu tai punertuu ja putoaa pois. Suurin osa lehdistä on vihreitä.  Mitenkähän ihmeessä sellaisen kasvin systeemi toimii?!

********************

Iloksemme saimme kutsun kiinalaisiin häihin. Oikeastaan meidät kutsuttiin yhteen neljästä tapahtumasta, jotka liittyivät kiinalais-suomalaisen pariskunnan hääseremonioihin: 1) kirjottautuminen avioliittorekisteriin 2) valokuvaus, joka oli kestänyt 14 t ja jossa oli vaihdettu vaatteita, kampauksia ja meikkejä moneen kertaan - sekä morsiamelle että sulhaselle 3) Kiinassa pidetty hääjuhla 4) Suomessa kesällä pidettävä hääjuhla. Kaikkian tapahtumasarja levittyy melkein vuoden ajanjaksolle.

 

Katoavaa vai katoamatonta kauneutta?  Olimme tavanneet herttaisen hääparin jo aiemmin, J sulhasen jo heti Kiinaan tultuaan. Häät olivat komeammat kuin missään olen nähnyt, mutta ilmapiiriltään lämpimän leppoisat. Siksi siis toivottavasti katoamatonta.

 

Morsian ja isänsä.